Narnian Unikkomurha, ensimmäinen oma kasvattini. Ehkä siksi tämä isoläsinen ja herasilmäinen tamma on minulle niin hirvittävän rakas. Ja syntyihän se vielä joulu-aattonakin! Unna on kahden itselleni hyvin tärkeän hevosen varsa. Sen emä on pikkuinen mamman oma kultalapsi, joka saa aina tallissa käydessäni pari porkkanaa enemmän. Unnan isä taas on valitettavasti monelle tutuksi tullut Samu, Narnian oma pikku hullu agenttiori, jonka perse lentää ja hammasrivistöt taltioituu käsivarteen. Samu on kuitenkin esteratsun eliittiä ja tämän yhdistelmän toivoinkin periyttävän varsalle emän rauhallisen kultamussukka luonteen ja isän maagiset ratsuntaidot. No, kävihän siinä melkein niin! Unna ei perinyt äitinsä enkelinluonnetta, mutta onneksi ei myöskään isänsä hullupäisyyttä. Siitä tuli hyväntahtoinen, mutta varsin ilkikurinen ja kujeileva kakara, jolla energiaa piisaa vaikka muille jakaa. Pahaa Unna ei tarkoita kenellekkään, mutta silti sen mielestä on hauskaa koetella hoitajan hermoja yrittämällä syödä tämän hiuksia ja viskomalla harjapakin sisältöä pitkin karsinaa. Tamma kärsii lievästä vetopaniikista ja siksi se hoidetaan yleensä aina karsinassa vapaana jolloin se valitettavasti pääsee tekemään konnankoukkujaan. Mutta kun asioihin oppii suhtautumaan huumorilla (mikä joskus on kyllähyvin hankalaa), niin Unna on loppujen lopuksi melko helppo hoidettava. Ainakin isäänsä verrattuna.

​

Ratsuna Unna on todella energinen ja vilkas, eikä sen keskittymiskyky aina ole parhainta mahdollista. Jo selkäännousussa tamma vetää pienet riemupukkilaukat, mutta kun niistä selvitään pysyy se peräpääkin sen jälkeen maassa. Unna on perinyt, kuten hartaasti toivoinkin, isänsä erinomaiset taidot estekentillä, mutta se on osoittanut potentiaalia myös sileällä, kunhan vain sen energian saa kanavoitua työntekemiseen. Pääasiassa tamman kanssa kuitenkin treenataan ja kisataan esteitä, koulua tehdään lähinnä vaihtelun ja mielenvirkistyksen kannalta aina silloin tällöin harmaina sadepäivinä kun ketään ei houkuta rakentaa rataa märälle kentälle. Kisasuorituksissa Unna kuumuu melko herkästi ja vauhti alkaa nopeasti kohoamaan liian nopeaksi jos tammaa ei kaitse kunnolla. Unna omasta mielestään voisi nelistää koko radan täysiä itse päättämässään järjestyksessä parissa sekunnissa, joten pidätteet ovat välillä kovassakin käytössä. Tamman hyppytyyli on kuitenkin silmiä hivelevän kaunista katsottavaa ja se osaa mukavasti korjata ratsastajan pieniä virheitä teiden ja ponnistuspaikkojen suhteen. Unna ei siedä yhtään jos ratsastaja ei ole täysin mukana hypyssä, joten yleensä on parempi vain suosiolla myödätä jopa liioitellun paljon. Erikoisesteet eivät tuota rohkealle tammalle ongelmaa ja varsinkin kolmoissarjaesteet kuuluvat Unnan bravuureihin.