Ristoa saa hoitaa vapaasti niin lapset kuin mummot, eikä ori ole moksiskaan. Kaviot se nostaa melko nätisti pelkästä käskystä ja rennoilla harjanvedoilla saa oripojan helposti torkkumaan tyytyväisenä. Varusteet se antaa laittaa melko nätisti, välillä vähän yrittää venkuilla suitsien laiton kanssa, mutta napakalla komennuksella se muuttuu hyvin nöyräksi pojaksi. Taluttaminen onnistuu vaikka silmät kiinni ilman käsiä - kunhan vain ei ole tammoja lähettyvillä! Risto onkin oikea naistenmiäs, ainakin omasta mielestään, naisväki yleensä nimittäin on hieman toista mieltä. Hameväen edessä Risto heittäytyy orimaiseen tapaan täydeksi pelleksi ja alkaa steppailemaan, kiljumaan kuin emänsä kadottanut varsa, sekä tietenkin kiskomaan jokaiseen mahdolliseen suuntaan. 

Ratsuna Risto on, kuten alkuun jo mainitsinkin, todella pehmeä, mitään sanomaton ja hidastempoinen. Se tekee kyllä kaiken mitä siltä pyydetäään, mutta todella verkkaisesti. Heti alkulämmittelyistä Ristoon pitää yrittää saada terävyyttä ja nopeutta, koska muuten sen kanssa ratsastaminen muistuttaa ratsastuskoulun automaattiponia. Maastossa Risto onneksi reipastuu jonkun verran, mutta ori tuuppaa pelkäämään jokaista elävää eliötä joka hänen nenän edestä kehtaa mennä. Vesisadekelit kuuluvat Riston lemppareihin ja silloin se riekkuu iloisena pää viidentenä jalkana kaikista mahdollisista vesilätäköistä. Uiminen on Riston mielestä myös oikein mukavaa ja kuumina kesäpäivinä se on oikein mukavaa molemminpuoleista hupia.